Tätä kirjoittaessani Suomessa käydään presidentinvaalikamppailua. Tämä henkilökeskeinen spektaakkeli saa minut apeaksi. Henkilöihin asioiden sijaan keskittyvät presidentinvaalit ovat ihmisten tyhmentämisen ykköskeino kaikkialla maailmassa. Eurooppalaiseen parlamentaarisen demokratian perinteeseen tunteilla ja mielikuvilla kansalaisia manipuloivat vahvat presidentit sopivat huonosti. Sen sijaan Euroopassa on tuskallisten historiallisten kokemusten kautta kehittynyt parlamentarismi. Sen ydin on jatkuva vastuunalaisuus. Johtajat voidaan erottaa nopeasti, jos he eivät nauti parlamentin luottamusta. Mutta kuten Yhdysvaltojen ja Venäjän presidentit, myöskään Suomen presidentti ei ole virkakautenaan vastuussa kenellekään. Se on vaarallista.

Parlamentarismin ydinidea toteutuu nykyään myös Euroopan unionissa. Euroopan parlamentti hyväksyy kaikki komission jäsenet ja voi halutessaan erottaa koko komission. Tämä on parlamentarismin sovellutus uuteen poliittisen yhteiselon muotoon, joka Euroopan unioni on. Unionia ei voi verrata tai samastaa yksittäisten valtioiden järjestelmiin, koska Euroopan unioni on jotain aivan uutta. Se on maailmanhistorian ensimmäinen poliittinen yhteisö joka ei perustu minkään yksittäisen ryhmän, kielen, kulttuurin tai jäsenvaltion johtoasemaan. Kirjailija on olen erityisen iloinen kielten tasa-arvosta. Jokaisen jäsenvaltion kieli on unionin virallinen kieli. Tämä on nostanut aiemmin pienet ja syrjäiset kielet kuten suomen aivan uuteen asemaan.

Kun ajattelen sitä valtavaa eroa, joka vallitsee presidentinvaalien äänestysvilkkauden ja Euroopan parlamentin vaalien äänestyshiljaisuuden välillä tulen melkeinpä vihaiseksi. Valtavan suuri osa ihmisten jokapäiväiseen arkeen vaikuttavista asioista päätetään Euroopan parlamentissa. Sen valinta on moninkertaisesti tärkeämpi vaali kuin Suomen presidentinvaalit. Osaltaan tämä järjettömyys johtuu mediasta. Euroopan unionin tapahtumia uutisoidaan hätkähdyttävän vähän. Sen sijaan toimittajat keskittyvät parhaillaan kertomaan esimerkiksi siitä, mitä mieltä presidenttiehdokkaat ovat parveketupakoinnista ja koska eräs ehdokas on viimeksi rakastellut vaimonsa kanssa. Myötähäpeää.

Jokaisella lehdellä ja tv-kanavalla pitäisi olla Brysselin-kirjeenvaihtaja. Muuten he sumuttavat yleisöään eivätkö kerro mitä maailmassa tapahtuu todella.

Jarkko Tontti on kirjailija ja lakimies.